Tästä se alkaa

Miksi kakkublogi? Sitä kysyn itseltänikin, mutta olen tuon ruokablogin kanssa päässyt hyvään alkuun ja olen useasti kuullut kysymyksen siitä, onko minulla kakkublogia. Nyt voin sanoa, että on.

Olen lähes aina leiponut. Lapsena isoäidin ja Saima-tädin kanssa tehtiin ainakin pikkuleipiä ja letitettiin pieniä, lähes annoskokoisia pullapitkoja. 

Yllä oleva kuva on otettu lastentarhassa 1960-luvun alkupuolella. Vasemmalla puolella apulainen olen minä.

Murrosikäisenä päätin, että osaan vielä joku päivä tehdä itse voileipäkakkua, koska tykkäsin niistä niin kovasti ja juhlissa sitä sai ottaa vain ihan pienen, kapean palan. Sanoin, että joku päivä teen voileipäkakun itse ja syön vaikka koko kakun, jos mieli tekee. Silloin äiti tilasi ne jostain konditoriasta, useimmiten Sinuhesta tai Oululaisesta, meille isompiin juhliin. Muistan myöskin ihmetelleeni sitä, että samaan kakkuun yhdistetään sekä liha- että kalatäytettä. Aluksi tein jotain liha-kalakakkuja, mutta myöhemmin tekemäni voileipäkakut ovat sisältäneet vain joko lihaa tai kalaa. Olen myös tehnyt kasvissyöjille sopivaa kasvis- tai juustotäytteistä voileipäkakkuja. Ja kyllä, olen tehnyt itselleni pienen voileipäkakun ja syönyt sen kokonaan itse. Mutta siitä on jo paljon aikaa. Enää ei ole sellaiseen tarvetta.

Olin 18-vuotiaana, 70-luvun loppupuolella Englannissa piikomassa eli au pairina. Siellä heti saapumista seuraavana päivänä oli isäntäperheen pojan 10-vuotissynttärit ja pöydässä oli kakku, jollaista en ollut koskaan ennen nähnytkään. Se oli sinisävyinen pellekakku. Kuinka joku voi tehdä tai varsinkaan syödä sinistä kakkua, kauhistelin silloin. Synttäreillä oli pelle viihdyttämässä lapsia, siitä tuo teema. Ajan myötä näin mitä erilaisimpia kakkuja ja päätin, että joskus minäkin teen tuollaisia. Yhtenä tärkeimmistä esikuvistani on Eileen, joka näytti kuvia tekemistään toinen toistaan huimemmista kakuista, joita hän teki miehelleen ja lapsilleen. Joskus pääsin myös maistamaan hänen tekemäänsä kakkua. 

1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvun alkupuolella tilasin erästä englantilaista, kerran kuukaudessa ilmestyvää naistenlehteä ja siinä oli varsinkin juhlapyhien; pääsiäisen, äitienpäivän ja joulun lähestyessä ohjeita kakkujen koristeluun. Oli siellä ohjeita toki myös leipomiseen. Lehdistä säilytin nämä ohjeet ja ostin silloin tällöin jonkun kakunkoristelua käsittelevän kirjan reissuiltani Englantiin.

Tein vuosien varrella paljon perinteisiä kakkuja, erilaisia torttuja ja piiraita. Lopullisen sysäyksen kakkuharrastukselleni antoi netti. Se toi mahdollisuuden tilata tarvikkeita muualta maailmasta. Ensimmäiset kakkutarvikkeet tilasinkin maailmalta. Sitten tulikin pikkuhiljaa meille koti-Suomeenkin alan nettikauppoja. Ullanunelma taisi olla niitä ensimmäisiä, ellei se ensimmäinen? 

Tulipa kokeiltua myös vaahtokarkkimassan ja sokerimassan valmistamista itse. Täytyihän nekin kokeilla. Vaahtokarkkimassa oli kevyempää tehdä, mutta se tuntui jäävän käsiin kiinni vaikka kuinka niitä öljysi. Sokerimassan vääntämiseen silloinen yleiskoneeni ei kyennyt ja käsin vääntäen siitä oli seuraukseni sekoitusvälineiden ja käsivarren pikkusuonien katkeamista. Muutaman kokeilun jälkeen tyydyin tilaamaan sokerimassat. Teollisesti valmistettu massa on tottakai tasalaatuista, vahvojen koneiden veivaamaa. Niissäkin on tosin eroja, mutta jokainen kakuntekijä löytää omat mieluisat merkkinsä.

Kakkuharrastus on poikinut kaikenlaista, olen vetänyt omassa marttayhdistyksessä kakunkoristelu yms. iltoja, olen ollut "lainassa" toisiinkin yhdistyksiin ja kertonut kakunkoristelusta. Samoin suvun nuoriso on halujensa ja tilaisuuden mukaan saanut olla mukana kakkuhommissa, niin leipomassa kuin koristelemassakin. 

Omissa 50-vuotisjuhlissani joku vuosi sitten sitten toteutin haaveeni saada tarjota sukulaisille ja ystäville kaikenmoisia kakkuja. Loppujen lopuksi pöydässä oli tarjolla yli 20 erilaista makeaa ja seitsemää erilaista suolaista kakkua. Niiden kera kuohuviiniä ja kahvia. Päivä oli vaivan arvoinen, sain seurata ihmisiä nauttimassa kakuista mahan täydeltä. 

Paljon vähemmällä pääsin (siis kakkujen määrässä) toukokuussa 2012, kun järjestin kotipihallani ravintolapäivänä kakkukahvilan. Se oli kyllä ennakko-odotuksia huomattavasti suurempi menestys. Kakkukahvilalle saattaa jonain ravintolapäivänä tulla jatkoa jossain vaiheessa.


Aluksi tulen laittamaan kuvia tekemistäni kakuista ja leipomuksistani ryhmittäin. Joulun alla tulee päivityksiä tuoreista töistä.